6.2.2002

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Etelä-Savon työvoima- ja elinkeinokeskus on päätöksellään 23.11.1999 Kaivoksen Kalamiehet ry:n hakemuksesta kieltänyt kalastuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen Enonkosken kunnan Simanalan kylässä sijaitsevassa Pirttilahdessa ajalla 15.12.1999-28.4.2004 seuraavilla ehdoilla:

1) Hakijan on vuosittain joulukuun loppuun mennessä toimitettava työvoima- ja elinkeinokeskukselle selvitys siitä, että vesialuetta hoidetaan ja käytetään hakemuksessa esitetyllä tavalla. Selvityksen tulee sisältää tiedot istutuksista, kalastajamääristä ja saaliista.

2) Kieltopäätös voidaan kumota, mikäli kalastusoikeuden haltija sitä pyytää tai Pirttilahden käyttötarkoitus muuttuu.

Päätöksensä perusteluina työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunut, että hakija käyttää vuokraamaansa vesialuetta kaupallisena virkistyskalastuskohteena, jota hoidetaan vuosittain pyyntikokoisin lohikalaistutuksin. Pirttilahdelle on viime vuosina lunastettu keskimäärin 1 200 kalastuslupaa vuosittain. Lisäksi alueella on järjestetty useita kilpailuja, muun muassa SM-lohipilkki vuonna 1998. Kilpailut mukaan lukien kävijämäärä nousee yli 2 000 kalastajan. Kalojen istutuksiin on käytetty vuosittain 40 000-60 000 markkaa eli 1 400-2 000 markkaa/vesihehtaari. Etelä-Savossa kalaistutuksiin käytetään vuosittain 3-3,5 miljoonaa markkaa eli keskimäärin 6-7 markkaa/vesihehtaari. Pirttilahden kalakannan hoito on tavanomaista tehokkaampaa ja sen tulosten turvaamiseksi työvoima- ja elinkeinokeskuksen on kalastuslain 11 §:n 2 momentin nojalla kiellettävä kalastuslain 8 §:ssä tarkoitettu viehekalastus (läänikohtaisella viehekalastusmaksulla).

Pirttilahden kalakannan hoito on myös sellainen erityinen syy, jonka nojalla onkimisen ja pilkkimisen kieltäminen on perusteltua. Tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaaminen edellyttää yleiskalastusoikeuksiin perustuvan kalastuksen kieltämistä. Tällä päätöksellä kielletty kalastus vaikeuttaisi merkittävästi Pirttilahden käyttötarkoitusta ja aiheuttaisi hakijalle taloudellisia menetyksiä.

Pirttilahden lähistöllä on runsaasti vesialueita, joilla voi harjoittaa tällä päätöksellä kiellettyä kalastusta, joten kalastuskiellosta ei aiheudu alueen asukkaille kohtuutonta haittaa. Pirttilahden kalastustoiminnasta esitetyn rannan omistajille aiheutuvan haitan tai häiriön nojalla työvoima- ja elinkeinokeskus ei voi evätä viehekalastuskiellon määräämistä. Mikäli yksikin kalastuslain 11 §:n 2 momentissa mainituista ehdoista täyttyy, on viehekalastuskielto määrättävä. Hakija on ryhtynyt toimenpiteisiin esitetyn haitan ja häiriön vähentämiseksi ja poistamiseksi rajaamalla asutut rannat lupa-alueen ulkopuolelle. Työvoima- ja elinkeinokeskuksella ei ole toimivaltaa siirtää Pirttilahden kalastustoimintaa Olavinlampeen.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on kalastuslain 1 §:n, 8 §:n 1 momentin ja 11 §:n 1 ja 2 momentin nojalla hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksestä tekemän valituksen.

Perustelut:

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksen perusteluihin viitaten ja asiassa saatu selvitys huomioon ottaen valituslautakunta katsoo, että Kaivoksen Kalamiehet ry:n suorittamat istutustoimenpiteet ovat olleet Pirttilahdella tavanomaista tehokkaampia ja niin mittavia kalakannan hoitotoimenpiteitä, että hoidon tulosten turvaamiseksi edellytykset puheena olevan viehekalastuskiellon myöntämiselle kalastuslain 11 §:n 2 momentin mukaisesti ovat olemassa varsinkin, kun kalastusseuralle asetetaan kieltopäätöksessä ehtoja, jotka velvoittavat seuraa myös jatkossa hoitamaan alueen kalakantaa tehokkaasti, jotta kielto pysyy voimassa 15.12.1999-28.4.2004.

Lisäksi valituslautakunta toteaa, että kalastusseuran jo suorittamilla sekä jatkossa suoritettavilla istutustoimenpiteillä huolehditaan kalakannan hoidosta ja lisäämisestä ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat. Toimenpiteet edistävät kalastuslain 1 §:ssä mainittua tavoitetta pyrkiä kalastusta harjoitettaessa mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Tämän vuoksi ja kun kirjolohi tarttuu mato-onkeen ja pilkkiin valituslautakunta katsoo, että kalastuslain 11 §:n 1 momentin nojalla on voitu siinä tarkoitettu onkiminen ja pilkkiminen kieltää kysymyksessä olevalla alueella.

Edellä olevilla perusteilla valituslautakunta katsoo, että työvoima- ja elinkeinokeskuksen on tullut määräaikaisesti kieltää Kaivoksen Kalamiehet ry:n hakemuksesta Pirttilahdella kalastuslain 8 §:ssä tarkoitettu viehekalastus ja työvoima- ja elinkeinokeskuksella on ollut myös oikeus määräaikaisesti kieltää kysymyksessä olevalla alueella sanotussa pykälässä tarkoitettu onkiminen ja pilkkiminen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitus hyväksytään. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja Etelä-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätökset kumotaan. Kaivoksen Kalamiehet ry:n hakemus hylätään.

2. Kaivoksen Kalamiehet ry:n vaatimus yhdistyksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut:

1. Kalastuslain 1 §:n mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon.

Jokaisella on kalastuslain 8 §:n 1 momentin perusteella oikeus muullakin vesialueella kuin kalastuslain 6 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla yleisellä vesialueella harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä viehekalastusta, kuitenkin vetouistelua lisäksi yhdellä painovieheellä tai syvääjällä, lukuun ottamatta lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja sekä niitä vesialueita, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty.

Jokaisella kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuvalla on kalastuslain 9 §:n 1 momentin perusteella oikeus saada lupa harjoittaa kotitarve- ja virkistyskalastusta kylänrajain sisäpuolella olevalla vesialueen omistajan osoittamalla alueella ja hänen määräämällään tavalla. Tällaisen luvan saaja on velvollinen suorittamaan siitä vesialueen omistajalle kohtuullisen maksun.

Jos kalastuslain 1 §:ssä mainitut tavoitteet tai erityiset syyt vaativat, on maaseutuelinkeinopiirillä, nyttemmin työvoima- ja elinkeinokeskuksella, lain 11 §:n 1 momentin nojalla vesialueen omistajan tai kalastusalueen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan oikeus määrätyllä alueella rajoittaa lain 8 §:ssä tarkoitettua onkimista ja pilkkimistä tai 9 §:ssä tarkoitettujen lupien myöntämistä taikka kieltää ne määräajaksi.

Vesialueella, jolla tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaaminen, petokalojen tärkeiden kutualueiden suojeleminen tai liiallisen häirinnän estäminen taikka merilintujen pesimisen turvaaminen pesimäaikana sitä edellyttää, maaseutuelinkeinopiirin on kalastuslain 11 §:n 2 momentin perusteella kiellettävä lain 8 §:ssä tarkoitettu viehekalastus. Kielto annetaan vesialueen omistajan tai kalastusalueen tai vuokramiehen, ammattikalastajan, alueellisen ympäristökeskuksen tai sen, jonka etua asia koskee, hakemuksesta taikka maaseutuelinkeinopiirin omasta aloitteesta, ja kielletty alue voi olla kokonaisuudessaan enintään 25 prosenttia kalastusalueen vesipinta-alasta.

Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan eräät kalastuskunnat ja Kaivoksen Kalamiehet ry ovat sopineet Enonkosken kunnassa olevan Pirttilahden käyttämisestä asianomaisten kalastuskuntien vesialueiden osalta. Sopimuksen mukaan vuokranantaja, kalastuskunta, luovuttaa tälle kuuluvan Pirttilahden vesialueen kalastusoikeuden vuokralaisen, Kaivoksen Kalamiehet ry:n, käyttöön kymmenen vuoden ajaksi talvisin pilkkimällä harjoitettavaa kaupallista virkistyskalastustoimintaa varten. Sopimuksessa on määrätty muun muassa, että vuokralainen voi sulkea Pirttilahdesta Ylä-Enonveteen johtavan salmen sulkuverkolla tai muulla laitteella. Vuokralainen voi vuokrakaudekseen hakea sellaisia kalastusta koskevia erityislupia ja pyyntirajoituksia, jotka ovat tarpeen yrittäjän toiminnassa. Vuokralaisen on hoidettava vesialueen kalanistutukset, jotka käsittävät talviongintakausittain noin 1000 kiloa muun muassa "järvitaimenta, järvilohta, nieriää, harjusta (kirjolohta)". Vuokrasopimus jatkuu vuokrakauden päätyttyä vuoden kerrallaan, ellei kumpikaan osapuoli sitä irtisano.

Kaivoksen Kalamiehet ry on 30.8.1999 päivätyllä hakemuksella pyytänyt, että työvoima- ja elinkeinokeskus kieltää kalastuslain 8 §:ssä tarkoitetut onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen Pirttilahdessa.

Yhdistyksen toimintakertomuksesta vuodelta 1997 ilmenee, että kävijöitä oli tuona vuonna ollut 995 henkeä. Istutukset olivat käsittäneet 981 kiloa kirjolohta ja 200 kiloa taimenta. Lupatulot olivat 42 980 markkaa. Menot, yhteensä 39 635,60 markkaa, muodostuivat kaloista (33 940 markkaa), lehti-ilmoituksista (402,60 markkaa) ja vuokrista (2 010 markkaa). Tilikauden voitto oli 3 344,40 markkaa. Seuraavalta vuodelta olevan toimintakertomuksen mukaan päivälupia oli myyty 1 252 kappaletta. Lisäksi oli pidetty useita kilpailuja, joissa kävijöitä oli ollut yhteensä 884. Istutukset olivat käsittäneet kirjolohta 1 058 kiloa, saimaannieriää 520 kiloa, harmaanieriää 145 kiloa ja taimenta 100 kiloa. Lupatulot olivat 56 372 markkaa, kalaistutukset 59 973 markkaa ja vuokramenot 2 010 markkaa. Työvoima- ja elinkeinokeskukselle vuodelta 1999 tehdyn seurantailmoituksen mukaan istutukset olivat käsittäneet 1 979 kappaletta kirjolohia, 317 saimaannieriää ja 80 harmaanieriää. Kalastajia oli ollut 2 456 ja myytyjä lupia 1 741. Alueella oli pidetty yhdeksän pilkki- ja onkikilpailua, joista suurimmassa osanottajia oli ollut 331.

Kalastuslain 1 §:ää koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että laissa on luovuttu aikaisemmassa kalastuslaissa omaksutusta kalakannan pelkän säilyttämisen periaatteesta. Lähtökohdaksi on otettu vesiemme kalakantaan sisältyvien tärkeiden ravintovarojen tehokas ja tarkoituksenmukainen hyväksikäyttäminen (HE 214/1980 vp. s. 7). Tässä viitatun ja muun asiakirjoista saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminta, jollaista tässä tapauksessa Kaivoksen Kalamiehet ry:n toimesta harjoitetaan, palvele kalastuslain 1 §:ssä säädettyjä pyrkimyksiä vesialueiden mahdollisimman suuren pysyvän tuottavuuden saavuttamiseen ja kalakannan lisäämiseen. Istutetut kalat ovat olleet pyyntikokoisia ja suurimmaksi osaksi kirjolohia. Kirjolohi ei ole Suomen vesien luontaista lajistoa eikä pysty lisääntymään Suomen luonnonvesissä. Istukkaat tulevat pyydetyiksi lyhyen ajan kuluessa. Kaloja joudutaan istuttamaan useita kertoja vuodessa. Pirttilahdessa toteutetut istutukset palvelevat kalakannan säilyttämistä yhdistyksen vesialueella harjoittaman kaupallisen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Kysymyksessä ei ole vesiemme kalakantaan sisältyvien tärkeiden ravintovarojen tehokas ja tarkoituksenmukainen hyväksikäyttäminen. Yhdistyksen harjoittama kaupallinen virkistyskalastustoiminta ei ole sellainen erityinen syy, jonka perusteella voidaan määrätä kalastuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu rajoitus tai kielto. Perusteita kalastuslain 8 §:ssä tarkoitetun onkimisen ja pilkkimisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi ei siten ole.

Yhdistyksen toimesta Pirttilahdessa tehdyt istutukset eivät ole kalastuslain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua tavanomaista tehokkaampaa kalakannan hoitoa eikä asiassa siten saata olla kysymys tuollaisen hoidon tulosten turvaamisesta. Perusteita kalastuslain 8 §:ssä tarkoitetun viehekalastuksen kieltämiseksi ei siten ole.

Tämän vuoksi valituslautakunnan sekä työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätökset on kumottava ja yhdistyksen hakemus hylättävä.

2. Asian lopputulokseen nähden yhdistys saa pitää kulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Pirkko Ignatius, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Petri Leinonen.